1. A on elokuussa 2009 lähettänyt kanssavastaajilleen Y:lle ja X:lle syytekohdissa 9 ja 10 tarkoitetut kirjeet. Kirjeissä A on vaatinut Y:tä ja X:ää muuttamaan esitutkinnassa A:n tekemisistä antamiaan lausumia. Jos lausumia ei muutettaisi, A on uhannut puhua Y:stä ja X:stä 2.9.2009 pidettävässä käräjäoikeuden istunnossa asioita, joiden johdosta nämä saisivat ehdottoman vankeusrangaistuksen. Kirjeet eivät kuitenkaan ole saavuttaneet Y:tä ja X:ää.
6. Korkein oikeus toteaa, että rikoslain 15 luvun 9 §:n 1 momentin sanamuotoa ”oikeudettomasti väkivallalla tai uhkauksella estää tai yrittää estää toista antamasta lausuntoa”, on edellä esitetyt näkökohdat huomioon ottaen tulkittava niin, että rangaistavuus edellyttää uhkauksen tulemista lausunnonantajan tietoon. Vasta tietoisuus uhkauksesta voi johtaa siihen, että kohdehenkilö uhkauksen vuoksi joko luopuu lausunnon antamisesta oikeudessa tai muuttaa lausuntonsa sisältöä. Jos uhkauksen saanut siitä huolimatta antaa lausuntonsa sen sisältöä muuttamatta, teko on jäänyt yritykseksi siinä mielessä kuin kyseisessä säännöksessä tarkoitetaan. Tällainen yritys on rangaistava. Sen sijaan kysymyksessä ei säännöksen mukaan ole rangaistava teko, jos uhkaus ei ole saavuttanut kohdettaan eikä siten ole voinut vaikuttaa tämän tahdonmuodostukseen.
Tuomiolauselma
Hovioikeuden tuomiota muutetaan seuraavasti:
Kohtien 9, 10 ja 11 syytteet oikeudenkäytössä kuultavan uhkaamisesta hylätään.
A tuomitaan lievästä ampuma-aserikoksesta, pahoinpitelystä, törkeästä rattijuopumuksesta, törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta, liikennerikkomuksesta ja kulkuneuvon kuljettamisesta oikeudetta seitsemäksi kuukaudeksi vankeuteen.
Kommentit